Kuka on Raisa?

Ehkä ensimmäinen ajatus tästä otsikosta saattaa olla että nyt se on seonnut ja nyt on noussut hattuun... No, kyse ei ole kuitenkaan siitä, uskokaa tai älkää :D 

Itse ainakin yritän olla etenkin palveluita valitessani hyvin henkilötietoinen siinä mielessä, että kun ihmisethän näitä palveluja (vielä) tuottaa, ja paljon riippuu kunkin ihmisen luonteesta ja toimintatavoista ja jopa elämäntilanteesta, onnistuuko asiat vai eivät. Niin teen hammaslääkärissä, sähköyrityksen valinnassa ja soiton opetuksessa - paljon riippuu palvelevasta henkilöstä, valitsenko palvelun vai en, ja kenet haluan asiaani hoitamaan. Jos siis tiedän etukäteen.

Pihasuunnittelussa ja konsultointipalvelussa näen tämän ehkä vieläkin tärkeämpänä, että kukin löytää siihen henkilön, jonka kanssa niin sanotusti resonoi, ja jonka kanssa ollaan samalla aaltopituudella. Muuten palvelusta ei ole välttämättä sitä hyötyä mikä siitä pitäisi olla. Itselläni on joskus ollut tapaus, jossa koin itse, etten konsultointitilanteessa pystynyt antamaan asiakkaalle niin paljon kuin olisin halunnut antaa, koska olimme varmaan niin eri lailla ajattelevia persoonia ja mieltymykset olivat erilaiset. Siitä kun lähdet laskua kirjoittamaan, niin tekee mieli painaa villaisella vaikka se on omasta elannosta pois. 

Siksi haluan kertoa kuka olen, millainen olen ja millaisilla periaatteilla pihoja ja puistoalueita suunnittelen ja teen. 

Tausta

Lukiossa ajattelin haluavani joko puutarhuriksi tai arkkitehdiksi. En osannut päättää, mutta sitten löytyikin ammattikorkeakoulututkinto jossa keskityttiin maisemasuunnitteluun. Ammattikorkeakoulu houkutti käsillä tekevää enemmän kuin yliopistotyyppinen maailma, joten sinne matkani suuntautui suoraan lukiosta, Hämeen ammattikorkeakouluun Lepaan kampukselle. 

Kouluaikana sain valtavan mahdollisuuden ja etuoikeuden kun pääsin mukaan Skills ammattitaitokilpailutoimintaan. Pääsin valmennukseen ja lopulta kilpaparini kanssa voitettiin viherrakentamisen Suomen karsinnat ja pääsimme edustamaan Suomea Sveitsiin World Skills -kilpailuihin vuonna 2003. Koko valmennusaika ja lopulta kilpailut olivat niin iso loikka ammatillisesti että en ikinä olisi saanut sitä vain koulun penkillä istuen. Tästä asiasta aiheutui muutakin hyvää: kilpailusta tehdyn Keskisuomalaisen lehtijutun ansiosta sain ensimmäisen viherrakennusasiakkaani, joka on asiakkaani ja jo myös ystäväksi muodostunut perhe yhä edelleen. Niin ikään moni, joka tietää mistä kilpailutoiminnassa on kysymys, on ollut vakuuttunut ammattitaidosta jo siinä kohtaa kun on maininnut olleensa mukana kilpailemassa. 

Yrittäjyys

Ennen valmistumistani, vuonna 2005, paikallisella paperitehtaallamme aukesi kausityöpaikka kesäksi, koska edeltävä puutarhuri oli jäämässä äitiyslomalle. Tässä kohtaa tapasin tulevan yhtiökumppanini, joka vinkkasi työpaikasta. Siitä lähti suunnitelmat yrittäjyydestä ja näin ollen Vihersuunnittelu Sarastus Oy perustettiin helmikuussa 2006. 

Sen jälkeen on koettu paljon ja opittu käsittämätön määrä asioita kantapään kautta. Yhtiökumppani jäi toiminnasta pois ja kantaa nyt Ystävän titteliä, mutta yritystoiminta jatkuu ja kehittyy edelleen, kenties vahvempana ja ainakin osaavampana kuin koskaan ennen. 

Minä pihasuunnittelijana ja rakentajana

Millainen sitten olen kun lähden pihoja ja puistoja suunnittelemaan ja rakentamaan? No, olen ehkä jo jopa tunnettu kahdesta asiasta: linjat ja runsas kasvien käyttö. 

Linjat tulevat myös rakentamisen kautta, koska suunnitelman pystyy toteuttamaan paperilta maastoon, jos kaikki on mitattavissa. Niin sanonut ameebamuodot ei oikein toimi siinä.

Lue lisää ameebamuodoista aiemmasta blogitekstistäni tästä. 

Ja toisekseen olen sitä mieltä, että useimmiten, jos piirros näyttää paperilla hyvältä, se on sitä myös maastossa. Siksi käytän piirtämisessä paljon ympyrän kaaria ja suoria viivoja jotka otan tiettyyn mittaan suorassa linjassa esimerkiksi rakennusten seinistä. Mittasuhteet ovat myös tärkeitä. 

Runsas kasvien käyttö taas kielii siitä, mitä olen oppinut vuosien mittaan. Minullakin oli koulujen loputtua se käsitys, että kasveja ei saa käyttää liikaa, kun ne on niin vaikeita hoitaa. No, on joutunut monesti toteamaan, että ei pidä paikkaansa. Tietysti tämä riippuu toteutuksesta ja monesta muusta asiasta, mutta laadukkaalla rakentamisella ja oikeilla kasvivalinnoilla kasvit on helppoja!

Tämän yritän muuten todistaa myös uudistetulla verkkokurssillani Pihaunelmia - Ihana piha aloittelijoille. Käy kurkkaamassa ja aloittamassa kurssi jos kiinnostaa. Nyt se on vielä alennuksessa reilun kuukauden!

Kasvien suhteen pyrin yleisesti ottaen siihen, että ne suunnitellaan alueina ja että ne ovat helppoja hoitaa mutta myös visuaalisesti kauniita. Monipuolisia mutta ei liikaa sekamelskaa, hyvin toisiinsa sointuvia kasveja. Kukinta-ajatkin vaikuttavat toki jonkin verran, mutta suurin osa monivuotisista kasveista kukkii niin vähän aikaa, että enemmän annan arvoa lehdistön muodolle ja värille. 

Rakenteet ja rakkaus kiviin

Suunnitelmat pyrin aina tekemään niin, että ne on toteutettavissa ja suunnitellut materiaalit on olemassa. En esimerkiksi etsi vuoden 1990 leikkivälinekatalogia enkä tee kivistä tai aidoista sellaisia kurveja mitä ei ole mahdollista rakentaa. Näitäkin on kyllä nähty... 

Rakenteet ylipäänsä suunnittelen aina ensin. Sitten vasta kasvillisuus ja vihreät pinnat. Aivan kuten rakentamisen työjärjestyksessäkin. 

Varsinkin luonnonkiviä kohtaan on aina ollut joku palo, joka näkyy joskus myös suunnitelmissa, mutta ehkä vielä enemmän rakentamisessa. Jos pihasta löytyy käyttökelpoisia kiviä, niille yleensä aina keksitään jokin paikka, ellei niitä ole ihan tolkutonta määrää. Maisemakiviksi, rappusiksi, puroon veden virtausta viivyttämään... Rakentaessakin suorastaan rakastan tehdä pienehköjä liuskelaatoituksia tai noppakiveyksiä tai latoa liuskeista nuotiopaikkoja. Niissä näkee kättensä jäljen, vaikkakin se on fyysisesti raskasta työtä - mutta ehkä juuri siksi, siinä tulee sali ja visuaaliset arvot samalla. Ja lisäksi tieto siitä, että nämä rakenteet kestävät ikuisuuden. Ja juuri tämän keston vuoksi sekä tietenkin hiilijalanjäljen vuoksi olen melko ehdoton siinä, että kiven tulee olla kotimaista. Ulkomainen kivikin voi olla hyvää, mutta jos meiltä Suomesta se löytyy niin miksi käyttää isoja rahtikustannuksia ja kuluttaa luontoa sitä kautta, jos kotimaistakin voi kannattaa. 

Entä monimuotoisuus?

Monimuotoisuudesta ja vihreistä asioista on tullut vähän sellainen juttu, mitä liikaa ajatellaan ehkä vieläkin jonkinlaisena "hörhöilynä" ja ollaan turhaan ääripäissä. Mielestäni siisti viherrakentaminen ja luonnon monimuotoisuus ja kestävä ympäristörakentaminen eivät ole toisensa pois sulkevia asioita. Kauniissa, siistissä ja viihtyisässä pihassakin voi olla lahopuuta, vesiaihe lintuja varten, kukkaniitystä puhumattakaan. En siis ole suunnittelija tai rakentaja jonka on pakko pistää kaikki uuteen uskoon tai rakentaa muotopuutarhaa. Kaikki pihat ja puistoalueet on kuitenkin aina suunniteltava yksilöllisesti sen suomista lähtökohdista ja sen oma ympäristö ja identiteetti sekä tietenkin tilaajan toiveet huomioiden. 

Omankin itselleni melko uuden kodin pihan olen suunnitellut niin että siellä on komposti, lintujen ja perhosten suosimia kasveja, vesiaihe, lahopuuta ja kukkaniitty. Ja kasvilista on: PITKÄ :D